Bongasin Pinterestissä aivan mahtavan prinsessa hupparin. Iski heti sellainen pakko toteuttaa fiilis. Tiedättekö tunteen? En vain aluksi yhtään tiennyt kenelle hupparin tekisin. Omassa käytössä se menisi jo hieman liian överiksi. Onneksi muistin yhden perhetutun pienen prinsessa tyttären. Hän on varmasti ainut prinsessa jonka minä tunnen. Äitinsä mielestä prinsessa kausi saisi jo väistyä, mutta minä olin vain tyytyväinen löydettyäni lahjalle saajan. Ensimmäisessä versiossa kangas on todella paksua eikä oikein jousta. Jostain syystä todella hankalaa ommeltavaa, laittoi kaikin tavoin hanttiin. Minua jäi myös hirvittämään josko hupparista tulee sittenkin liian pieni. En ollut ompelu jälkeenkään aivan tyytyväinen, joten päätin tehdä toisen version. Sellaisen mitä kehtaa katsella lähietäisyydeltä sisäpuoleltakin. Tiedän, olen mahdottoman laiska purkaja. Ennemmin aloitan kokonaan alusta saavuttaakseni täydellisen lopputuloksen kun puran kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Toisella kerralla ompelu oli huomattavasti helpompaa kun tiesi mitä oli tekemässä. Ohuempi kangaskin oli paljon miellyttävämpää ommella. Annanhan minä prinsessalle myös ensimmäisen harjoitus kappaleen. Mitä minä sitä kaappiin jätän muistoksi virheistä. Lapsi tuskin välittää nurjan puolen epäkohdista. Hyvin konkreettisesti sain taas huomata, että vain harjoitus voi tehdä mestarin.

Nostan kyllä hattua kaikille äiti ihmisille jotka kuvaavat lasten vaatteita ilman sovitusta. Olen nähnyt, näin on mahdollista saada oikein hienojakin kuvia. Miten, sitä en tiedä. Minun yritykseni näyttäisi olevan ryppy siellä, ryppy täällä eikä vaate pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Onneksi hamsterin kätköistä löytyi edes pahvia ja sain askarreltua jonkin näköisen henkarin. On tuo parempi kuin pelkkä tasokuva. Kokeilin. Yksi tärkeimmistä vinkeistä kyllä minkä olen joskus lukenut blogin pitäjille on kuviin panostaminen. Jos vaate ei istu kunnolla henkariin jätä ennemmin kuvaamatta. Totta, mutta olihan minun esiteltävä nämä teillekin. Kokeilin ensimmäiselle versiolle mitenkä hupparin käy pesussa. Kuten varmasti huomasitte, tyllit meni ruttuun. Laitoin mekon vahingossa 60°C pesuun. Ihme, että tyllit edes kesti ehjänä pesua.






Aurinkoisia pääsiäispäiviä!

Mustavalkoinen on osa Vaapulan keväthaastetta sekä Hommahuoneen värihaastetta. Kannattaa käydä kurkkaamassa mitä muut haasteisiin osallistuneet ovat saaneet aikaiseksi. Mustavalkoinen haaste ei ollut aivan niin helppo minulle kuin kuvittelin. Saatan olla hieman mustavalkoinen ajattelultani, mutta harvemmin vaatetuksessa. Mustavalkoiset vaatteet kuulostaa niiiin tylsältä! On kyllä olemassa kivoja mustavalkoisiakin kuoseja, mutta harvemmin minä niitä suosin. Ainakin mustavalkoiset vaatteet kaipaa jotain erikoisia yksityiskohtia ym. Koska kyseessä on haaste ja minä olen hieman ihastunut raitoihin, otin haasteeksi ommella ei niin tylsää mustavalkoista. Jää kumminkin vaatteet käyttämättä jos ne ei tunnu omilta. En nyt aivan menisi sanomaan, että nämäkään tuntuu, mutta ainakin keksin oikein hauskan näköisen mustavalko raidallisen kokonaisuuden.

Sivukappaleessa on hyvin huomaamattomat taskut. Niiden paikkaa pitää kyllä hieman muokata. Nyt ei mene kädet taskuun mukavasti. Sehän saattaa olla hyväkin asia, ei ainakaan tule seisoskeltua kädet taskuissa. Aikaisemmin ompelemani hupullinen tuubihuivi sopii loistavasti tähän kokonaisuuteen. Ohjeen hupullisen tuubihuivin ompeluun löydät täältä. 

Mukavia pääsiäisen pyhiä!

Noin vuosi sitten vietin lähes kaiken vapaa aikani omien kaavojen kimpussa. Piirsin, ompelin, muokkasin, piirsin, ompelin ja muokkasin. Jatkoin samaa ympyrää viikko tolkulla ja ompelin lukemattoman määrän huonosti istuvia raglanhihaisia tunikoita. Lopulta luovutin ja totesin, että minun hartiat on varmasti väärän malliset. Turhautuneena ajattelin, etten varmasti edes tarvitse sellaista kaavaa. Opinhan piirtämään istuvan peruskaavan ja sain valmistettua sopivia vaatteita, joten antaa raglanhihaisten tunikoiden olla. Päätin unohtaa ideat ja pyrin keskittymään muihin kaavoihin. Hyvin tässä olen onnistunutkin. Niin hyvin, että tuolloin romukoppaan heitetyt ideat ovat todella jääneet unholaan. Viime aikoina olen kuitenkin hieman vilkuillut niitä raglanhihaisia yläosia. Ihaillut ja haaveillut. Muistellen jopa niitä aikaisempia ideoita. Ne olen kyllä suutuspäissäni onnistunut todella unohtamaan. Olen jopa etsinyt uusia ideoita. Miettinyt kyllä hiljaa itsekseni, että kaavan puuttuminen tekee ideoista turhia. Viime viikolla lopulta sisuunnuin ja päätin, että kyllä minun nyt on pakko osata yksi helskutin kaava piirtää. Ei se voi niin vaikeaa olla. Onhan siinä muutkin onnistunut. Aloitin täysin alusta. Piirsin kaavat ja ompelin jännittyneenä. Oi kuinka paljon minun vatsaani kipristi kun kauhulla kuvittelin jo kuinka epäonnistunut tämäkin yritys olisi. Ei ollut suuri luotto taitoihini kun silmät kiinni puin tunikaa päälle. Kurkistus peiliin, hartioihin ja kainaloon. Ensimmäisenä ajattelin, missä ne rypyt on? Tunnustelin vaatetta päälläni, nostelin käsiä, istuin ja kävelin. Uskomatonta tunika tuntui aivan sopivalta. Ei kiristä, ei purista, ei vedä eikä kinnaa mistään. Aivan huikeeta, minä onnistuin! Vai mitäs olette mieltä?

Myönnettäköön heti aluksi nyt haisee oma kehu, mutta niin olen tyytyväinen uuteen kevättakkiini. Kuten osa on varmasti jo instgramista huomannut, löysin Eurokankaasta täydellisen kankaan. Oi oi meinasin pyörtyä niin ihana kangas on! Tästä olisi saanut mielettömät verhot, mutta olin jo edellisellä kerralla ostanut verhokankaat. Ei tarvinnut kauan miettiä kun keksin, että täydellisestä kankaasta saisi mahtavan kevättakin. Hauskan, pirteän ja värikkään. Aivan minun näköisen. Värikäs takki ja kumisaappaat jalkaan, se on minun tyyliäni parhaimmillaan. 

Kerran jo kerkesin asioimaan Eurokankaassa uudessa takissa. Myyjät olivat kerrassaan innoissaan. Oma myyjäni halusi oikein ottaa kuvan kaupan ylemmälle taholle näytettäväksi. Ei ole ennen niin käynyt. Takki on herättänyt jopa enemmän huomiota kuin osasin aavistaa. Se ei ollut ihan tarkoituksen mukaista. En minä seinäruusuna halua kulkea, mutta jopa lähikaupan mies myyjät ovat aloittaneet keskustelun takistani. Kyllähän tuntemattomat naiset saattaa kehua toistensa vaatteita, mutta miehetkin. Olen ymmärtänyt, ettei suurin osa miehistä huomioi naisten vaatteita.

Ompelin takkiin hieman mustia yksityiskohtia. Kaavan pohjana on sama kuin edellisissä takeissani klik ja klik. Pieniä muutoksia tein tällä kertaa. Muokkasin helmaa leveämmäksi ja rypytin, sivusaumoihin tein kaaritaskut ja jätin vyötäröltä kiristyksen pois. Jos/kun vielä teen takin tällä kaavalla pidän kyllä vyötärö kiristyksen. Onhan tässä vetoketjukin enemmän toisella puolella. Tarkoituksena oli tehdä nappilista, mutta se näytti paremmalta ajatuksen tasolla kuin valmiina.

Eräässä ompeluryhmässä on tapana pitää yhteinen virtuaali ompelu tuokio perjantaisin. Ryhmä ompelijoita kokoontuu kukin tahollaan ompelukoneiden ääreen klo 21-23. Tarkoituksena on ommella jotain valmista annetulla aiheella, sovittuna aikana. Eilen minäkin uskaltauduin mukaan ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa tilattiin sokkona kangasta. Paketin sai avata perjantai aamuna kahdeksalta. Jännittävää, eikö vain? Ennen yllätys kankaan tilausta Nappinjalta tutustuin kyseisen kaupan tarjontaan. Olihan suotavaa varmistaa onko myynnissä ollenkaan kankaita joista innostuisin. Ehdottomasti kyllä, joten yllätys tilausta vain menemään. Eipäs paketista löytynytkään myynnissä olevaa kangasta vaan vielä parempaa, Julia Herkertin suunnittelema ompelu aiheinen raportti. Kerrassaan ihana! Aivan täydelliset kuvat sisustustauluihin ompeluhuoneeseen oli ensimmäinen ajatukseni. Tarkoituksena ja sääntöjen mukaisesti piti kuitenkin ommella. Ei taida onnistua kankaan ompelu tauluksi. Piti keksiä siis suunnitelma, mikä sisältää ompelua. Keksin oikein montakin vaatetta, mitkä jo valmiiksi tiesin hautaavani kaapin perälle. Ei paljon tuota iloa upeat kuvat käyttämättömissä vaatteissa. Päivä meni pitkälti miettiessä, mitä voisin ommella? Tietenkin tyynyliinan! Helppo ja nopea, onnistuu varmasti annetussa ajassa. Ompelin yhden valmiiksi ja asettelin (en niin kauniisti) kokeeksi tuolille. Haaste suoritettu onnistuneesti ja sääntöjen mukaisesti. 

Ei ollut kuin pari ongelma, kolme tyynyä yhdessä nojatuolissa olisi hieman liikaa ja minä halusin edelleen vain ne taulut. Tänään purin ompelemani tyynyn ja toteutin alkuperäisen, oikeasti haluamani idean. Ompeluhuoneen seinällä näistä on minulle varmasti eniten iloa <3 Mitäs tykkäätte?

Mukavaa viikonloppua!